Hyvin voidaan.

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ympäri Suomen koskien ilmaista varhaiskasvatusta. ESS uutisoi vaalikonetuloksista aiheeseen liittyen eilen - suurin osa kuntavaaliehdokkaista Lahdessa kannattaa ilmaista varhaiskasvatusta.  Hämmennys kuvaa sanana eniten kyselijöiden ja myös omia tuntemuksiani.  Mainittakoon, että yhtä lukuunottamatta yhteydenottajat ovat vanhempia, joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia.  Esimerkiksi Lahdessa on ensinnäkin päiväkotipaikkapula. Edes lastensuojelun asiakkaille ei tahdo löytyä paikkoja *objektiivisen* tarpeen kohdatessa perhettä. Subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin syksyllä 2016 säästösyistä. Asun itse alueella, jossa päivähoitopaikoista on niin huutava pula, että emme saaneet kumpaakaan lastamme lähipäiväkotiin kun minun piti palata vanhempainvapaalta työhön, lapset olivat sijoitettuna eri päiväkoteihin. Lisäksi 3-5-vuotiaiden osuus varhaiskasvatuksessa on kaupungissamme alle 70% kun tavoitteeksi on asetettu 95%. Josta...

P erheemme törmäsi omakohtaisesti päivähoitopaikkapulaan jo toista kertaa viime vuonna, kun minun olisi pitänyt palata äitiyslomalta töihin. Samaa olen kuullut muistakin perheistä. Viime vuonna Lahti päätti rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lain asettamaan minimiin eli 20 tuntia viikossa. Asiaan liittyi värikkäitä käänteitä . Sen lisäksi lähes kaikissa kaupungin päiväkodeissa myös henkilöstömitoitus (eli lapsimäärä/aikuinen) on lain asettama minimi ja säästösyistä päiväkodeissa ja kouluissa on sijaiskielto. Mainoslause "Lahti - lasten kaupunki" ei tunnu ihan todelliselta . Kaiken kaikkiaan keskustelu pyörii vain rahassa. Otetaan sitten reipas talousnäkökulma. Mitä muuta lapset ovat koskaan aiheuttaneet kuin kustannuksia? Eiväthän he “tuo pöytään” mitään! Onko johtopäätös siis, että lapset ovat vain iso miinus budjetissa? Ei. Avaan hieman omaa ajatuskulkuani. Syntyvyys Suomessa on yhtä alhaisella tasolla kuin nälkävuosina. Talousnäkökulmasta tämä on erityisen ...

Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoitus 6.2.2017 tiivisti hyvin tulevien kuntavaalien yhteyttä sote-kenttään otsikolla "Ainakin vielä yhdet sote-kuntavaalit". Uusi sote astunee voimaan vuonna 2019. Siihen astikin on jotenkin sote -palvelut järjestettävä. Tässä siirtymävaiheessa kunnat ovat edelleen vastuussa palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.  On hyvä huomioida, ettei sotesta anneta kunnille mitään yksityiskohtaista käytännön mallia. Sote-lakiluonnos on käytännön arjen kannalta hyvin yleisluontoinen ja jättää paljon päätöksiä ja mahdollisuuksia kunnille sekä maakunnille. Ministeri Rehula sanoi infotilaisuudessa syyspuolella, että tämän tarkempia ohjeita on kuntapäättäjien ja virkamiesten turha odottaa. Jokaisen kunnan ja maakunnan täytyy siis itse järjestää omat sote-ratkaisunsa. Kun tämä on tosiasia, niin kysymys kuuluukin, ketkä tämän tekevät? Kuntalaisten - siis sinun ja minun - hyvinvointi ja terveyden edistäminen jäävät tulevaisuudessakin kuntien vastuulle. Terv...

”Leijonaemo”, sanoi mieheni minulle eräänä päivänä kun kävimme läpi aloittamaamme selvitysprosessia Lahden kaupungin kanssa. 2000-luvulla ainakaan Euroopassa lapsia ei tarvitse suojella petoeläimiltä, ruuasta taistelevilta lajitovereilta tai tappavilta taudeilta. Vahva, peloton, pentuettaan suojeleva naaras on nykyään yhä useammin tavallinen perheenäiti. Äiti, joka epäoikeudenmukaisuuden kohdatessa lastaan tarttuu puhelimeen, kirjoittaa päättäjille, someen tai toimittajalle. Lasten oikeuksien puolustaminen on muuttanut muotoaan. Yhä useammin itselleni äitinä tulee ajatus, että lapsia täytyy puolustaa aikuisilta. Huonolta politiikalta. Sellaiselta, missä unohdetaan hyvinvointiyhteiskunnan ja inhimillisyyden periaatteet ja viedään lapsilta esimerkiksi oikeus istua kavereidensa kanssa välipalalla. (Juttulinkki  http://yle.fi/uutiset/3-9194794  )  Vanhemmat, erityisesti äidit, murehtivat aina. Toivovat että lapsilla olisi hyvä olla. Naiset ovat jostain syystä tun...

Nyt ollaan sen aiheen äärellä, josta esimerkiksi ajatus tämän blogin kirjoittamiseen syntyi. Aihe, joka  nähdäkseni liian harvoin esiintyy julkisessa keskustelussa ja josta itse puhun väsymättömästi. Perhettämme kohdannut päivähoitopaikkapula johti kysymyssarjaan, joihin kaikkiin tuli vastaukseksi ”ei ole rahaa” – muodossa tai toisessa. Onko se raha oikeasti loppu? Mihin sitä jatkuvasti kuluu?  Lainaan kollegaa, lastenpsykiatria ja kunnallispoliitikkoa pk –seudulta: ” Helsingissä yritettiin vastikään säästää vähentämällä kouluavustajia ja oppilashuoltohenkilökunnan määrää suhteessa oppilaitten määrään. Koska (Luojan kiitos) säästöihin ei sisältynyt velvoite sen sijaan pelotella lapsia ja jättää hoitamatta ne, jotka ei sillä tokene, lopputulos oli se, että lähetteet psykiatriseen erikoissairaanhoitoon lisääntyivät 20 prosentilla . (…) Kuntabudjetointia asia ei kuitenkaan siinä vaiheessa suuremmin kiinnostanut, arvatenkin siksi, että oli tarpeen säästää opetustoimesta,...

Moni suomalainen kritisoi julkista päivähoitoa. Taustoista ja tilastoista lisää myöhemmin. Itsekin olen tässä omassa prosessissamme kritisoinut napakoinkin sanakääntein Lahden kaupungin päivähoitotoimea. On kuitenkin yksi asia, eräät ihmiset, jotka eivät kritiikkiä ansaitse. Haluan kiittää päiväkotien henkilökuntaa. Omakohtaista kokemusta on kolmesta kaupungin päiväkodista ja muistakin olen kuullut hyvää. Tasalaatuisen peruspalvelun lisäksi jokaisessa lastemme päiväkodissa on ollut jotain extraa. Ruuhkavuosien keskellä taapertavina vanhempina jaksamme kerta toisensa jälkeen ihastella sitä ammattitaitoa, sitoutumista ja aitoa välittämistä, jonka kannattelemana ”aikuiset” jaksavat varhaiskasvattamisen lisäksi ja erilaisten haasteiden keskellä vielä organisoida teemapäiviä, retkiä ym lapsille. Tämän kirjoituksen yhtenä innoittajana oli juuri esikoisen päiväkodissa vietetty Nurin Kurin –päivä. Lapset mm aloittivat päivän iltatoimilla eli iltapalalla ja iltapesuilla. Kun vein poikaan...