Lapset - nuo kuntabudjetin miinukset

Perheemme törmäsi omakohtaisesti päivähoitopaikkapulaan jo toista kertaa viime vuonna, kun minun olisi pitänyt palata äitiyslomalta töihin. Samaa olen kuullut muistakin perheistä. Viime vuonna Lahti päätti rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lain asettamaan minimiin eli 20 tuntia viikossa. Asiaan liittyi värikkäitä käänteitä. Sen lisäksi lähes kaikissa kaupungin päiväkodeissa myös henkilöstömitoitus (eli lapsimäärä/aikuinen) on lain asettama minimi ja säästösyistä päiväkodeissa ja kouluissa on sijaiskielto. Mainoslause "Lahti - lasten kaupunki" ei tunnu ihan todelliselta.

Kaiken kaikkiaan keskustelu pyörii vain rahassa. Otetaan sitten reipas talousnäkökulma. Mitä muuta lapset ovat koskaan aiheuttaneet kuin kustannuksia? Eiväthän he “tuo pöytään” mitään! Onko johtopäätös siis, että lapset ovat vain iso miinus budjetissa?


Ei. Avaan hieman omaa ajatuskulkuani.

Syntyvyys Suomessa on yhtä alhaisella tasolla kuin nälkävuosina. Talousnäkökulmasta tämä on erityisen huolestuttavaa: väestö ikääntyy, elää pidempään kuin ennen ja kannattavan huoltosuhteen ylläpitäminen alkaa olla maahanmuuton varassa. Pääekonomisti Pasi Kuoppamäki toteaa UusiSuomi -sivuston jutussa: “Meidän on pidettävä huoli siitä, että lasten hankkiminen on tietyllä tapaa mahdollisimman helppoa. Siitä, että päivähoitoratkaisut ja muut mallit tukevat sitä, että Suomessa kannattaa hankkia edelleen lapsia.


Suomen työllisyysaste erityisesti nuorehkojen naisten osalta on Suomessa hälyttävän alhaalla verrattuna naapurimaihin - osasyitä ovat perhevapaajärjestelmä ja päivähoitotilanne. Kustannuksia? Ei, vaan investointeja, jotka mahdollistavat väestörakenteen edullisen kehittymisen ja työllistymisen, jotka osaltaan lisäävät veronmaksua, kulutusta, työpaikkoja ja sitä myöten talouskasvua. Valtakunnan politiikan lisäksi tähän voidaan vaikuttaa myös kuntatasolla - laki asettaa vain minimitason, jota ei saa alittaa. Jokaisella kunnalla on mahdollisuus tehdä omat, paremmat ratkaisunsa.


Entä se varhaiskasvatus? Laadukas varhaiskasvatus on yhteiskuntatalouden näkökulmasta parasta mahdollista tulevaisuuteen panostamista. On arvioitu, että 1euro sijoitettuna varhaiskasvatukseen tulee jopa 7-kertaisena takaisin myöhemmissä vaiheissa. Laittaisitko sinä seiskan kertoimella rahasi likoon? Minusta kuulostaa idioottivarmalta sijoitukselta. Valtakunnallinen tavoite on sekä koulutuksen että ennaltaehkäisevän sosiaalityön näkökulmasta nostaa 3-5-vuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus 95%:iin. Luku Lahdessa nyt? 67 %.

Näkyykö päätöksenteossa ja ennen kaikkea keskustelussa oikea suunta? Kunkin perheen ja yksilön ratkaisut ovat henkilökohtaisia, mutta näkisin mielelläni että ainakin oma kotikaupunkini toivottaisi tulevat veronmaksajat ja heidän vanhempansa lämpimästi tervetulleiksi kaupunkiin. 

Taannoisessa perhepoliittisessa tilaisuudessa käytin puheenvuoron siitä, onko tässä kyseessä "lapset vs. vanhukset" tilanne. Kun itse ajan voimakkaasti lasten ja nuorten etua, tarkoittaako se, että ikäihmiset saa mielestäni unohtaa? Ei. Minä toivon, että tulevilla sukupolvilla on asiat mahdollisimman hyvin, jotta nimenomaan meistä vanhuksista voidaan aikanaan pitää huolta ja yhteiskunnan talous on kestävällä pohjalla. Se on huolenpitoa huomennakin. Tässä maassa kukaan ei maksa omia eläkkeitään.  
“Äänestäisin.” vastasi minulle tuleva perhe- ja peruspalveluministeri.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka vastaa nuorten hyvinvoinnista?

Ilmainen varhaiskasvatus ja realiteetit

Sotesta 7: Hoidon jatkuvuus