Hyvin voidaan.

Toivo, yllätys, hämmennys, ilo, paniikki, nöyryys, hämmennys, kiitollisuus. Sunnuntai-illan jälkeen tuntemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Lahtelaiset äänestivät, ja tulin valituksi uuteen kaupunginvaltuustoon. Viisi päivää vaalitulosta sulateltuani pystyn jo ehkä esittämään jonkinlaisen pohdinnan aiheesta.  259 ääntä on hurja tulos 5 vuotta Lahdessa asuneelle pienen budjetin kampanjan tehneelle ruuhkavuosia elävälle äidille, joka ei lähiön vanhempainyhdistystä lukuun ottamatta erityisemmin ole paikkakunnalla verkostoitunut, eikä ollut politiikassa mukana. Olen vilpittömän kiitollinen jokaisesta äänestä. Valtava luottamuksen osoitus. Erityisen kiitollinen, liikuttunutkin, olen pienen, mutta tehokkaan tukitiimini avusta kampanjoinnissa! Yksi parhaita henkilökohtaisia vaalivoittoja onkin nämä ihmissuhteet. Teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen.  Olen myös kiitollinen kaikesta saamastani palautteesta. Kymmenet ihmiset ovat lähestyneet viestein antaakseen pal...

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ympäri Suomen koskien ilmaista varhaiskasvatusta. ESS uutisoi vaalikonetuloksista aiheeseen liittyen eilen - suurin osa kuntavaaliehdokkaista Lahdessa kannattaa ilmaista varhaiskasvatusta.  Hämmennys kuvaa sanana eniten kyselijöiden ja myös omia tuntemuksiani.  Mainittakoon, että yhtä lukuunottamatta yhteydenottajat ovat vanhempia, joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia.  Esimerkiksi Lahdessa on ensinnäkin päiväkotipaikkapula. Edes lastensuojelun asiakkaille ei tahdo löytyä paikkoja *objektiivisen* tarpeen kohdatessa perhettä. Subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin syksyllä 2016 säästösyistä. Asun itse alueella, jossa päivähoitopaikoista on niin huutava pula, että emme saaneet kumpaakaan lastamme lähipäiväkotiin kun minun piti palata vanhempainvapaalta työhön, lapset olivat sijoitettuna eri päiväkoteihin. Lisäksi 3-5-vuotiaiden osuus varhaiskasvatuksessa on kaupungissamme alle 70% kun tavoitteeksi on asetettu 95%. Josta...

P erheemme törmäsi omakohtaisesti päivähoitopaikkapulaan jo toista kertaa viime vuonna, kun minun olisi pitänyt palata äitiyslomalta töihin. Samaa olen kuullut muistakin perheistä. Viime vuonna Lahti päätti rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lain asettamaan minimiin eli 20 tuntia viikossa. Asiaan liittyi värikkäitä käänteitä . Sen lisäksi lähes kaikissa kaupungin päiväkodeissa myös henkilöstömitoitus (eli lapsimäärä/aikuinen) on lain asettama minimi ja säästösyistä päiväkodeissa ja kouluissa on sijaiskielto. Mainoslause "Lahti - lasten kaupunki" ei tunnu ihan todelliselta . Kaiken kaikkiaan keskustelu pyörii vain rahassa. Otetaan sitten reipas talousnäkökulma. Mitä muuta lapset ovat koskaan aiheuttaneet kuin kustannuksia? Eiväthän he “tuo pöytään” mitään! Onko johtopäätös siis, että lapset ovat vain iso miinus budjetissa? Ei. Avaan hieman omaa ajatuskulkuani. Syntyvyys Suomessa on yhtä alhaisella tasolla kuin nälkävuosina. Talousnäkökulmasta tämä on erityisen ...

Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoitus 6.2.2017 tiivisti hyvin tulevien kuntavaalien yhteyttä sote-kenttään otsikolla "Ainakin vielä yhdet sote-kuntavaalit". Uusi sote astunee voimaan vuonna 2019. Siihen astikin on jotenkin sote -palvelut järjestettävä. Tässä siirtymävaiheessa kunnat ovat edelleen vastuussa palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.  On hyvä huomioida, ettei sotesta anneta kunnille mitään yksityiskohtaista käytännön mallia. Sote-lakiluonnos on käytännön arjen kannalta hyvin yleisluontoinen ja jättää paljon päätöksiä ja mahdollisuuksia kunnille sekä maakunnille. Ministeri Rehula sanoi infotilaisuudessa syyspuolella, että tämän tarkempia ohjeita on kuntapäättäjien ja virkamiesten turha odottaa. Jokaisen kunnan ja maakunnan täytyy siis itse järjestää omat sote-ratkaisunsa. Kun tämä on tosiasia, niin kysymys kuuluukin, ketkä tämän tekevät? Kuntalaisten - siis sinun ja minun - hyvinvointi ja terveyden edistäminen jäävät tulevaisuudessakin kuntien vastuulle. Terv...

Valintani lähteä ehdolle Keskustan riveistä on herättänyt ihmetystä erityisesti uudella kotiseudullani Päijät-Hämeessä. Minun on oletettu olevan Kokoomuksen ehdokas. Minua pidempään tunteneet eivät ole yllättyneet. Olen kotoisin Kristiinankaupungista ja kouluikäni olen asunut Kuortaneella . Äitini on ollut mukana kunnallispolitiikassa keskustalaisena ja keskustalainen ajattelu onkin minulle tuttua. Jos perintötekijöiden perusteella puolue valittaisiin, voisin kai olla myös demareiden listalla – edesmennyt isoäitini on SDP:n kunniajäsen. Henkilökohtaisesti, omalla asiallani, voisin hyvin olla oikealla laidalla. En allekirjoita minkään puolueen puolueohjelmia sellaisinaan ja varsinkaan viimeaikaisia linjauksia. Joka puolueella on tärkeitä pointteja, joka puolueella on asioita, joista olen eri mieltä. Nyt ollaan vuodessa 2016, maailma ei ole mustavalkoinen. Yleisesti kaikki on hyvin, hyvinvointiyhteiskunta porskuttaa ja ihmiset elävät pidempään kuin koskaan. On julkinen terveydenhoi...

” Eikö sulla riitä pikkulapsiarjessa tarpeeksi hommaa?” ”Lähde, lähde ihmeessä!” ”Ihanaa, kun joku jaksaa meidänkin perheen puolesta hoitaa asioita.” Olen seurannut sote (sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus) –keskustelua mediasta viimeiset pari vuotta vähän etäältä. Todennut, että odotellaan. Kevättalvella alkoi huoli kaihertaa mieltä: Mitä ne aikovat minun ammatilleni ja työkentälleni tehdä? Minkälainen yhteiskunta lapsillemme jää? Kuka huolehtii yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa palveluverkostossa siitä, että myös vanhat ja väsyneet tietävät, mistä avun saa?  Sitten kesällä tuli turhautuminen oman kotikaupunkimme poliittiseen ilmapiiriin. Kysyimme, vaan emme saaneet vastauksia. Tuli vaikutelma, että kuntalaisen mielipiteellä ei ole merkitystä. Lääkäriliiton blogi elokuussa sysäsi prosessin todella liikkeelle. Piiriylilääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri Sami Heistaro pitää kirjoituksessaan kriittisen tärkeänä, että kunnissa on soten siirtymäkaudella päätök...