Sotesta 3: Kirje perusterveydenhuoltoon

Olen yrittänyt nyt kuukauden kirjoittaa perusterveydenhuollosta. Ja tekstiä on kyllä tullut, sitä on ehkä neljän blogitekstin verran. Tiedättekö, kun jollekin läheiselle on tärkeää, tunnepitoista asiaa? On niin paljon sanottavaa, että pelottaa ettei sitä saa loogisesti sanottua. Silloin on joskus parasta kirjoittaa. Aloitan siis kevyesti kirjeellä.

Rakas terveyskeskus,


Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun olemme viimeksi viettäneet aikaa yhdessä. Seuraan kyllä tiiviisti mitä Sinulle kuuluu. Osa terveyskeskuksista toimii hyvin, mutta harmillisen paljon kuulen muuta. Olen Sinusta ja kavereistasi huolissani, sillä te olette julkisen terveydenhuollon kivijalka.

Muistan ensimmäiset käyntini terveyskeskuksessa opiskeluaikana hyvin. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Kokonaiset suvut saman lääkärin potilaina – mikä hiljaisen tiedon määrä! Sille ei Kanta-arkistossa ole paikkaa. Työhönsä sitoutuneet, hiljaisesti potilaiden parhaaksi puurtavat kollegat huolehtivat aidosti koko vastuullaan olevasta yhteisöstä – sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat työpareinaan.

Pitkäaikaiset hoitosuhteet ovat yleislääkäriyden ydin. Paljolta vaivalta säästyy sekä lääkäri että potilas, kun elinympäristö ja osin jo elämäntapahtumien historiakin ovat tuttuja. Terveyskeskuspäivystykseen päätyivät vain akuutit vaivat ja sielläkin oli usein vähintään tuttu hoitaja vastassa.  Kyllä – ajattelin – näin pystytään parhaiten hoitamaan sekä sairaudet että varsinkin niiden ennaltaehkäisy!

Mitä ihmettä on tapahtunut? Mitä sinun yleislääkäreillesi kuuluu? Yhtäkkiä näen ja kuulen, että vastaanottoaikoja lyhennetään – on tärkeää hoitaa mahdollisimman monta potilasta päivässä. Toiminnan tehokkuutta ei mitata saavutetuilla tuloksilla vaan ”nupeilla”. Kaikesta tästä huolimatta monille ei liikene aikaa kuin vasta kuukausien päästä. Potilaita on paljon ja heillä on jo vakaviakin sairauksia, joiden hoitaminen vie sitten aikaa. Lyhyiden aikojen ja pitkien jonojen yhdistelmä teettää turhaa työtä. Yhteiskunta sälyttää jatkuvasti useita ei-lääketieteellisiä asioita sinne terveyskeskuslääkäreiden hoidettavaksi. Kaiken maailman lausunto- ja todistuspyyntöjen määrä lääkärin pöydällä on hirvittävä. Ihmisiä pompotellaan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyden välillä, laskuja kirjoitellaan, mutta valmista ei aina tunnu tulevan.

Niin se työterveys. Sinne minä ajauduin, ihan vahingossa. Tykkään kyllä. Hoidetaan siellä myös osa perusterveydenhuollon potilaista. Ihmisten työnantajat haluavat niin, maksavat sen itse. Ovat nekin huolissaan Sinusta – pelkäävät, etteivät työntekijät saa ajoissa apua vaivoihinsa ja menettävät työkykynsä. Ällistyttävän usein kuulen, ettei potilaani ole saanut aikaa sinne Sinulle, ”koska työterveys”. On kuitenkin niin, että julkisen perusterveydenhuollon kuuluu olla kaikille tasa-arvoisesti saatavilla oleva palvelu. On järkyttävää (ja laitonta), että ihmisiä suoranaisesti kielletään tulemasta.  

Ja sitten haukkuvat Sinua ”arvauskeskukseksi”. Voin kuvitella, kuinka tämä loukkaa! Kaipa se nyt arvaamiseksi menee, jos (alati vaihtuva) lääkäri ei tunne potilasta, eikä ole varattu aikaa eikä välineitä perehtymiseen. Jos aikaa on potilaan hoitamiseen varattu 10min kun asia vaatisi 40min, hommat sakkaavat viimeistään päivän lopuksi. Se nyt on oma lukunsa, että esimerkiksi lääkärille annetaan tehtävä, joka ei lääkärin koulutuksella ja työpaikan perehdytyksellä ole ratkottavissakaan. Arvaamiseksi menee joskus myös ihan teoriassa saatavilla olevan tiedon kohdalla – epäkäytännöllisten tietojärjestelmien takia. Josko tämän saisivat soteuudistuksessa ainakin korjattua.

Mutta Sinun vikasihan nämä eivät ole. Olen aivan vakuuttunut siitä, että teet parhaasi. Moni siellä rakastaa ammattiaan ja on motivoitunut potilaiden hoitoon. Käytäntö alkaa kuitenkin muistuttaa suolakaivosta, eikä se ole kenenkään etu. Oletkohan puhunut omalle pomollesi? Eikö siellä kunnan päättäjät ymmärrä, millainen työsarkasi on? On niin kummallista, että yhteiskuntamme tukijalka koetaan vain erillissaarekkeeksi, joka merkitään budjettiin miinuksena. Enpä muista hetkeen kuulleeni mitään sankaritöistäsi, vaikka niitäkin riittää. Eikä niistä hoitohenkilökunta voi huudella – tietoturva, you know.

Erityisen huolissani olen tästä budjettihommasta kohdallasi. En voi kuin kuvitella sen sisäisen tuskan, jota koet, kun et kykene kunnolla hoitamaan kuin puolet tehtävistäsi. Sairauksien hoidon lisäksihän sinulla on ehkä vielä tärkeämpi tehtävä: Yleislääkärivetoisesti huolehditte väestötason  ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta ja terveyden edistämisestä. Sille on nimikin: kansanterveys. Onko teillä siellä enää aikoihin ollut aikaa tällaiseen? Viimeksi kun kuulin, neuvolatyö ja kouluterveydenhuolto eivät olleet prioriteettilistan kärjessä.

Tässä nämä päällimmäiset huoleni. Koittakaa jaksaa. Maamme hallituksen soteuudistusluonnoksen kansilehdellä tavoitteena on perusterveydenhuollon vahvistaminen. Apua on tulossa!

Ystäväsi,

Henni

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus.Toivottavasti tulossa on oikeat lääkkeet eikä niillä olisi sivuvaikutuksia.
    Hannu H

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sotesta 2: Ensihoito ja talous

Kuntavaalien jälkeen

Milloin faktat menivät pois muodista?