Milleniumin leijonaemot

”Leijonaemo”, sanoi mieheni minulle eräänä päivänä kun kävimme läpi aloittamaamme selvitysprosessia Lahden kaupungin kanssa.

2000-luvulla ainakaan Euroopassa lapsia ei tarvitse suojella petoeläimiltä, ruuasta taistelevilta lajitovereilta tai tappavilta taudeilta. Vahva, peloton, pentuettaan suojeleva naaras on nykyään yhä useammin tavallinen perheenäiti. Äiti, joka epäoikeudenmukaisuuden kohdatessa lastaan tarttuu puhelimeen, kirjoittaa päättäjille, someen tai toimittajalle.

Lasten oikeuksien puolustaminen on muuttanut muotoaan. Yhä useammin itselleni äitinä tulee ajatus, että lapsia täytyy puolustaa aikuisilta. Huonolta politiikalta. Sellaiselta, missä unohdetaan hyvinvointiyhteiskunnan ja inhimillisyyden periaatteet ja viedään lapsilta esimerkiksi oikeus istua kavereidensa kanssa välipalalla. (Juttulinkki http://yle.fi/uutiset/3-9194794 ) 

Vanhemmat, erityisesti äidit, murehtivat aina. Toivovat että lapsilla olisi hyvä olla. Naiset ovat jostain syystä tunnetusti miehiä huonompia verkostoitumaan. Tunnustan itsekin. Monen pikkulapsen äidin taisteluintoa latistaa väsymys. Vauvavuosi jättää aivojen ylle väsymyksen sumuverhon. Arjesta selviytyminen on osalle riittävä haaste. Voiko yhteiskuntamme olla sellainen, jossa aivan lasten perusoikeuksienkin puolesta täytyy jaksaa taistella? 


Huomaan kai sitten olevani jonkinlainen leijonaemo – virittyneenä puolustamaan lasteni oikeuksia. Leijonillakin on laumansa tuki ja turva. Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat pienimuotoisestikin nostaa epäkohtia esiin. Olisimmeko yhdessä vahvempia? Miten äidit voisivat verkostoitua? Tämän tekstin kommentteihin saa mieluusti vinkata naisille (ja miksei ylipäänsä vanhemmille) sopivia verkostoitumisfoorumeita muillekin tiedoksi.

Aurinkoista syyspäivää kaikille!

Kommentit

  1. Unknown25. lokakuuta 2016 klo 20.39

    Vaikka omat lapseni ovat jo vähintään rippikouluiässä, ei ole unohtunut taisteleminen päivähoidon, sisäilmaongelmien, koulumatkojen, kyläkoulun ja vähän neuvolankin puolesta, muun muassa. Tein aloitteita, esityksiä ja muutaman hallintokantelunkin. Tuli tutuksi lautakunnat ja virkamiehet, finlexit ja asiantuntijalausunnot. Sain aikaiseksi paljon hyvää. Jäi myös muistoksi tunne leijonaemoudesta ja vähän myös ahdistava tunne; se mitä tein oli rankkaa! Ei niitä voimia aina olisi ollut. Lasten asiat kuitenkin olivat/ ovat edelleen vähän paremmalla tolalla, muidenkin kuin omien.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos päiväkoteihin!

Moni suomalainen kritisoi julkista päivähoitoa. Taustoista ja tilastoista lisää myöhemmin. Itsekin olen tässä omassa prosessissamme kritisoinut napakoinkin sanakääntein Lahden kaupungin päivähoitotoimea. On kuitenkin yksi asia, eräät ihmiset, jotka eivät kritiikkiä ansaitse. Haluan kiittää päiväkotien henkilökuntaa. Omakohtaista kokemusta on kolmesta kaupungin päiväkodista ja muistakin olen kuullut hyvää. Tasalaatuisen peruspalvelun lisäksi jokaisessa lastemme päiväkodissa on ollut jotain extraa. Ruuhkavuosien keskellä taapertavina vanhempina jaksamme kerta toisensa jälkeen ihastella sitä ammattitaitoa, sitoutumista ja aitoa välittämistä, jonka kannattelemana ”aikuiset” jaksavat varhaiskasvattamisen lisäksi ja erilaisten haasteiden keskellä vielä organisoida teemapäiviä, retkiä ym lapsille. Tämän kirjoituksen yhtenä innoittajana oli juuri esikoisen päiväkodissa vietetty Nurin Kurin –päivä. Lapset mm aloittivat päivän iltatoimilla eli iltapalalla ja iltapesuilla. Kun vein poikaan...
Lue lisää

Sotesta 2: Ensihoito ja talous

Oli ajatus aloittaa sote-paketin purku kivijalasta eli perusterveydenhuollosta ja yleislääkäreistä. Uutisvirtaan pukkaa kuitenkin juttua paikallisista ensihoitosäästöistä, niinpä mennään takaperin puuhun ja aloitetaan jäävuoren huipusta. Ja vaikka parhaani tein tiivistämisessä, ei tästä tämän lyhyempää saanut. Ensihoito, sairaalan tai hoitolaitosten ulkopuolella tapahtuva hoito, on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Historiassa ambulanssi oli yhtä kuin sairaankuljetus, joka pääosin ”load and go” eli ”lastaa ja kuskaa” –periaatteella kuljetti sairaita kohti hoitopaikkaa. Vähitellen ambulansseihin saatiin lisää välineistöä ja varsinainen ensihoito alkoi kehittyä. Nykyään, lain ja asetuksen mukaan, ensihoidon periaate on usein nimenomaan ensi hoitoa, jossa kantava ajatus onkin ”stay and play” eli ”jää ja pelaa”. Kyse on useamman toimijatahon muodostamasta hoitoketjusta. Ensihoidon järjestämisvastuu oli ennen kunnilla, mutta nykyään sairaanhoitopiireillä, tulevassa sotessa m...
Lue lisää

Sotesta 3: Kirje perusterveydenhuoltoon

Olen yrittänyt nyt kuukauden kirjoittaa perusterveydenhuollosta. Ja tekstiä on kyllä tullut, sitä on ehkä neljän blogitekstin verran. Tiedättekö, kun jollekin läheiselle on tärkeää, tunnepitoista asiaa? On niin paljon sanottavaa, että pelottaa ettei sitä saa loogisesti sanottua. Silloin on joskus parasta kirjoittaa. Aloitan siis kevyesti kirjeellä. Rakas terveyskeskus, Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun olemme viimeksi viettäneet aikaa yhdessä. Seuraan kyllä tiiviisti mitä Sinulle kuuluu. Osa terveyskeskuksista toimii hyvin, mutta harmillisen paljon kuulen muuta. Olen Sinusta ja kavereistasi huolissani, sillä te olette julkisen terveydenhuollon kivijalka. Muistan ensimmäiset käyntini terveyskeskuksessa opiskeluaikana hyvin. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Kokonaiset suvut saman lääkärin potilaina – mikä hiljaisen tiedon määrä! Sille ei Kanta-arkistossa ole paikkaa. Työhönsä sitoutuneet, hiljaisesti potilaiden parhaaksi puurtavat kollegat huolehtivat aidosti ...
Lue lisää