Milleniumin leijonaemot

”Leijonaemo”, sanoi mieheni minulle eräänä päivänä kun kävimme läpi aloittamaamme selvitysprosessia Lahden kaupungin kanssa.

2000-luvulla ainakaan Euroopassa lapsia ei tarvitse suojella petoeläimiltä, ruuasta taistelevilta lajitovereilta tai tappavilta taudeilta. Vahva, peloton, pentuettaan suojeleva naaras on nykyään yhä useammin tavallinen perheenäiti. Äiti, joka epäoikeudenmukaisuuden kohdatessa lastaan tarttuu puhelimeen, kirjoittaa päättäjille, someen tai toimittajalle.

Lasten oikeuksien puolustaminen on muuttanut muotoaan. Yhä useammin itselleni äitinä tulee ajatus, että lapsia täytyy puolustaa aikuisilta. Huonolta politiikalta. Sellaiselta, missä unohdetaan hyvinvointiyhteiskunnan ja inhimillisyyden periaatteet ja viedään lapsilta esimerkiksi oikeus istua kavereidensa kanssa välipalalla. (Juttulinkki http://yle.fi/uutiset/3-9194794 ) 

Vanhemmat, erityisesti äidit, murehtivat aina. Toivovat että lapsilla olisi hyvä olla. Naiset ovat jostain syystä tunnetusti miehiä huonompia verkostoitumaan. Tunnustan itsekin. Monen pikkulapsen äidin taisteluintoa latistaa väsymys. Vauvavuosi jättää aivojen ylle väsymyksen sumuverhon. Arjesta selviytyminen on osalle riittävä haaste. Voiko yhteiskuntamme olla sellainen, jossa aivan lasten perusoikeuksienkin puolesta täytyy jaksaa taistella? 


Huomaan kai sitten olevani jonkinlainen leijonaemo – virittyneenä puolustamaan lasteni oikeuksia. Leijonillakin on laumansa tuki ja turva. Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat pienimuotoisestikin nostaa epäkohtia esiin. Olisimmeko yhdessä vahvempia? Miten äidit voisivat verkostoitua? Tämän tekstin kommentteihin saa mieluusti vinkata naisille (ja miksei ylipäänsä vanhemmille) sopivia verkostoitumisfoorumeita muillekin tiedoksi.

Aurinkoista syyspäivää kaikille!

Kommentit

  1. Unknown25. lokakuuta 2016 klo 20.39

    Vaikka omat lapseni ovat jo vähintään rippikouluiässä, ei ole unohtunut taisteleminen päivähoidon, sisäilmaongelmien, koulumatkojen, kyläkoulun ja vähän neuvolankin puolesta, muun muassa. Tein aloitteita, esityksiä ja muutaman hallintokantelunkin. Tuli tutuksi lautakunnat ja virkamiehet, finlexit ja asiantuntijalausunnot. Sain aikaiseksi paljon hyvää. Jäi myös muistoksi tunne leijonaemoudesta ja vähän myös ahdistava tunne; se mitä tein oli rankkaa! Ei niitä voimia aina olisi ollut. Lasten asiat kuitenkin olivat/ ovat edelleen vähän paremmalla tolalla, muidenkin kuin omien.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka vastaa nuorten hyvinvoinnista?

Lahden kaupungin sivistyslautakunta on perehtynyt laajaan materiaaliin liittyen päätökseen Kannaksen ja Tiirismaan lukioiden hallinnollisesta yhdistämisestä . Keskustelussa on aivan oikeutetusti ollut suuressa roolissa opiskelijoiden hyvinvointi. On esitetty , että yhdistymisestä seuraava noin 1300 opiskelijan lukio olisi syrjäytymisriski. Huoli on perusteltu, sillä isoon joukkoon liittyy luonnollinen riski siitä, etteivät kaikki tunne toisiaan. Riippumatta lukioiden hallinnollisesta yhdistämisestä lasten ja nuorten hyvinvointi täytyy ottaa vakavasti. On useita konkreettisia toimia, joilla voidaan tukea hyvinvointia. Haluaisin nostaa esille opiskelijahuollon eli koulukuraattorit, psykologit ja kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit. Pelkän koulun koon sijaan todellinen riski lasten ja nuorten hyvinvoinnille on järjestelmän pirstaleisuus ja tiedonkulun ongelmat. Opiskelijahuollon kyky auttaa perustuu oppilaan asioiden tuntemiseen. Pirstaleisuuden ongelma ilmenee opiskelijahuollon
Lue lisää

Ilmainen varhaiskasvatus ja realiteetit

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ympäri Suomen koskien ilmaista varhaiskasvatusta. ESS uutisoi vaalikonetuloksista aiheeseen liittyen eilen - suurin osa kuntavaaliehdokkaista Lahdessa kannattaa ilmaista varhaiskasvatusta.  Hämmennys kuvaa sanana eniten kyselijöiden ja myös omia tuntemuksiani.  Mainittakoon, että yhtä lukuunottamatta yhteydenottajat ovat vanhempia, joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia.  Esimerkiksi Lahdessa on ensinnäkin päiväkotipaikkapula. Edes lastensuojelun asiakkaille ei tahdo löytyä paikkoja *objektiivisen* tarpeen kohdatessa perhettä. Subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin syksyllä 2016 säästösyistä. Asun itse alueella, jossa päivähoitopaikoista on niin huutava pula, että emme saaneet kumpaakaan lastamme lähipäiväkotiin kun minun piti palata vanhempainvapaalta työhön, lapset olivat sijoitettuna eri päiväkoteihin. Lisäksi 3-5-vuotiaiden osuus varhaiskasvatuksessa on kaupungissamme alle 70% kun tavoitteeksi on asetettu 95%. Jostain siis tarvit
Lue lisää

Sotesta 3: Kirje perusterveydenhuoltoon

Olen yrittänyt nyt kuukauden kirjoittaa perusterveydenhuollosta. Ja tekstiä on kyllä tullut, sitä on ehkä neljän blogitekstin verran. Tiedättekö, kun jollekin läheiselle on tärkeää, tunnepitoista asiaa? On niin paljon sanottavaa, että pelottaa ettei sitä saa loogisesti sanottua. Silloin on joskus parasta kirjoittaa. Aloitan siis kevyesti kirjeellä. Rakas terveyskeskus, Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun olemme viimeksi viettäneet aikaa yhdessä. Seuraan kyllä tiiviisti mitä Sinulle kuuluu. Osa terveyskeskuksista toimii hyvin, mutta harmillisen paljon kuulen muuta. Olen Sinusta ja kavereistasi huolissani, sillä te olette julkisen terveydenhuollon kivijalka. Muistan ensimmäiset käyntini terveyskeskuksessa opiskeluaikana hyvin. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Kokonaiset suvut saman lääkärin potilaina – mikä hiljaisen tiedon määrä! Sille ei Kanta-arkistossa ole paikkaa. Työhönsä sitoutuneet, hiljaisesti potilaiden parhaaksi puurtavat kollegat huolehtivat aidosti
Lue lisää