Sotesta 5: Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto

Sairauksia voidaan ennaltaehkäistä monella tavalla. Parasta ja halvinta toimintaa olisi, jos pidettäisiin ihmiset kokonaan poissa terveydenhuollon piiristä. Terveydenhuollollakin on - tai pitäisi olla - merkittävä rooli ihmisten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Tällöin puhutaan ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta.

Kansalaiselle tunnetuin osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa on neuvolajärjestelmä. Nimenomaan kaikki lapset seulovalla neuvolalla oli ja on edelleen ratkaiseva rooli lasten ja perheiden terveyden edistämisessä ja sairauksien varhaisessa seulomisessa. Huolestuttavaa on, että säästötalkoot ovat jo pitkään supistaneet neuvoloidenkin toimintaa. Koska sairaanhoitotoiminta syö leijonanosan budjetista, ei neuvolatoimintaan ole monessakaan kunnassa liiennyt sen ansaitsemaa arvostusta. Monista neuvoloista puuttuu esim lääkäreitä ja psykologeja, lisäksi neuvolatarkastuksia on jatkuvasti vähennetty.

Muita ennaltaehkäisevän terveydenhuollon esimerkkejä ovat rokotusohjelma, tiettyjen syöpien seulonta ja hammashuollon tarkastukset. Myös minkä tahansa terveydenhuoltoalan ammattilaisen (psykologi, terveydenhoitaja, lääkäri, fysioterapeutti) apu varhaisen vaiheen oireisiin voidaan laskea ennaltaehkäiseväksi terveydenhuolloksi. Esimerkiksi ylipainoisten kohdalla ennaltaehkäisevä terveydenuolto voisi tarkoittaa ravitsemusterapeuttipalveluiden lisäämistä ja erilaisia painonhallintaryhmiä. 

Myös aikuisille on nykyään tietynlaisia neuvoloita. Moni yritys on jo pitkään ostanut työntekijöilleen ns ikäkausitarkastuksia esim 5v välein. Viime vuosina myös työttömille on alettu tarjota terveystarkastuksia terveyskeskuksissa. Tarkastusten tavoite on tukea henkilön terveyttä ja toimintakykyä tunnistamalla mahdolliset terveysriskit ja sairaudet varhaisessa vaiheessa. Nykyjärjestelmä ontuu siinä, mitä apua on sitten tarjolla korkean riskin henkilöille.


Muistatko vielä Heikin, jonka tarina oli blogin sotesarjan osassa 2 “ensihoito ja talous”? Kuvitellaan, että Heikillä on noin 30kg ylipainoa, lievästi kohonnut verenpaine, korkeat kolesterolit ja tupakkaakin palaa. Terveystarkastukset olivat jääneet väliin. Näin ollen Heikillä ei ollut tietoa omasta kolesterolitasosta eikä verenpaineista. Tupakoinnin haitoista hän oli toki kuullut - parveketupakointikielto ärsytti suunnattomasti! Olihan noita juttuja kolestrooleistakin, humpuukiksi Heikki oli ne tulkinnut, ja sitäpaitsi hänellähän ei ollut mitään oireita.


Terveystarkastuksessa olisi todennäköisesti jo 50v tarkastuksessa käynyt ilmi, että Heikin verenpaine on selvästi tavoitearvoja korkeampi, kolesterolit pielessä ja ruokavaliokin epäterveellinen. Finriski -laskurilla olisi käynyt ilmi, että Heikin riski saada sydän- tai aivoinfarkti (valtimotukos) oli jo tuolloin yli viisinkertainen sellaiseen henkilöön verrattuna, jolla ei ole riskitekijöitä. Todennäköisesti Heikille olisi suositeltu lääkityksen aloittamista sekä yritetty motivoida Heikki elämäntaparemonttiin ja näin pyritty välttämään sydäninfarkti tulevaisuudessa. Olisi vältetty sekä ambulanssikeikka että jatkohoito.


Uutta sotea suunniteltaessa keskustelussa ja tavoitteissa vilisi usein fraasi “ennaltaehkäisyyn panostaminen”. Lukee se tuossa esitysluonnoksen kansilehdellä edelleen. Keskustelu velloo kuitenkin aivan terveys-sairaus-janan toisessa päässä. Tämä tekee kaltaiseni veronmaksajan ja ennaltaehkäisevän toiminnan kannattajan hyvin huolestuneeksi. Jotta voidaan säästää sairaanhoidon ja raskaan sosiaalityön menoista, täytyisi ihmiset pitää terveempinä. Tämä vaatisi panostamista perusterveydenhuoltoon ja yleisesti ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveydenhuoltoon moniammatillisesti. Jokaisella ihmisellä on tietenkin lisäksi lopullinen vastuu ja valta omiin valintoihinsa.


Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän uusi toimitusjohtaja sanoi: “Ennaltaehkäisevä työ on aina kannattavaa toimintaa. Vuonna 1972 voimaan tulleen kansanterveyslain henkeä ei ole suomalaisessa järjestelmässä aina täysin toteutettu.” Mielestäni nyt olisi hyvä aika tehdä korjausliike.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto siirtynee tulevaisuudessa maakuntien vastuulle ja täten toivottavasti kokonaisvaltainen osaamispohjainen ohjauskin lisääntyy. Tämän toivoisi näkyvän resursseissa juhlapuheiden lisäksi. Monimutkaisempi osa onkin sitten varsinainen väestötason ennaltaehkäisevä toiminta, joka jää jatkossakin kuntien vastuulle. Mikä on kuntien “porkkana” järjestää asia kuntoon? Riittääkö osaaminen? Tästä kuntavaaleihinkin kiinteästi liittyvästä aiheesta lisää myöhemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sotesta 2: Ensihoito ja talous

Kuntavaalien jälkeen

Milloin faktat menivät pois muodista?