Sotesta 6: Reseptit ja rikollisuus

Väitän, että lähes jokainen (terveyskeskuksessa työskentelevä) lääkäri rikkoo lakia päivittäin. Kuten aina, rikoksen klassiset motiivit raha ja rakkaus ovat tässäkin pääroolissa. Rahaa ei ole lisähenkilökunnan palkkaamiseen, tietojärjestelmät eivät toimi, on kiire ja täytyy hutiloida. Rakkaus lajiin eli lääkäreiden halu auttaa potilaita pitää ongelman piilossa. Asia on vaihtelevasti tiedossa esimiehillä, joten lakia rikotaan työnantajan hyväksynnällä ja usein jopa pyynnöstä. Kuopion päivystyksen hoitajilla tuli mitta täyteen tänä kesänä ja asia nousi otsikoihin, kun hoitajat aivan oikeutetusti kieltäytyivät työjärjestelyistä, jotka vaarantavat potilasturvallisuuden.

Mitä jos lääkäritkin tekisivät ryhtiliikkeen? Aloittaa voisi reseptinuusinnoista, joissa lainsuojattomuus pahiten rehottaa. Asia nousi keskusteluun tänään lääkkeiden väärinkäyttöön liittyen. Terveydenhuoltolaki ja laki sähköisistä lääkemääräyksistä asettavat toiminnalle säännöt. Tiesitkö, että todellisuudessa ei ole mitään erillistä reseptin uusintaa, vaan kyseessä on aina lääkemääräys. Tämä tarkoittaa, että allekirjoittanut lääkäri ottaa vastuun lääkkeen määräämisestä ja siten myös sairauden hoidosta ja potilaan kokonaislääkityksen arviosta. Mitä lääkärin käytännössä pitäisi tehdä sähköisen uusimispyynnön vastaanottaessaan? 

Ensin katsotaan, mikä on uusittava lääke. Mihin vaivaan se on tarkoitettu? Onko se tarpeellinen? Onko annostus sopiva? Kysymyksiin vastatakseen lääkärin täytyy avata potilaan sairauskertomusmerkinnät potilastietojärjestelmästä. Tämä vaatii sen, että kyseinen lääkäri työskentelee paikassa, jossa potilaan sairautta hoidetaan. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa olevan astmaatikon lääkkeitä ei terveyskeskuslääkäri voi uusia, ellei hänellä ole minimissään pääsyä sairaalalääkärin merkintöihin. Kanta-arkisto on osaltaan auttanut tätä, mutta sen ja ylipäänsä tietotekniikan ongelmat ovatkin sitten toisen kirjoituksen aihe. 

Allekirjoittamalla lääkemääräyksen eli uusimalla reseptin lääkäri ottaa samalla vastuun kokonaislääkityksestä. Tässä tulee haastavin osuus. Kokonaislääkityksen arvioimiseksi lääkärillä tulisi olla tiedossaan kaikki potilaan käyttämät lääkkeet. Sähköisen reseptin olemassaolo lähtökohtaisesti helpottaa tätä, mutta ilman potilaan suullista suostumusta lääkärillä ei ole oikeutta katsoa reseptikeskuksesta muiden lääkäreiden kirjoittamia reseptejä. Jos uusimispyyntö lääkkeestä on jätetty sähköisesti, täytyy lääkärin soittaa potilaalle suostumuksen saadakseen. 

Oletetaan, että lääke on nyt arvioitu sinänsä sopivaksi kyseiseen vaivaan ja muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Ennen lopullisen lääkemääräyksen tekoa täytyy vielä arvioida tarvittava lääkepakkausten määrä tai reseptin voimassaoloaika. Tämän määrittämiseksi täytyy olla suunnitelma siitä, milloin potilaan sairauden tila tulee seuraavan kerran arvioida esimerkiksi kontrollikäynnillä tai laboratoriokokein. Kun tämä on selvä, voi lääkäri allekirjoittaa määräyksen. Lopuksi tehdään vielä mahdolliset merkinnät sairauskertomukseen.

Terveyskeskuslääkärin virtuaaliselle pöydälle voi hyvin tulla 20 reseptin uusimispyyntöä yhtenä päivänä. Osa reseptinuusinnoista on yksinkertaisia, mutta klikkailuihin ja eri tietokantojen avaamiseen kuluu jo useita minuutteja tekstien lukemisesta puhumattakaan. Keskimäärin voitaneen arvioida, että terveyskeskuksessa reseptin uusimiseen lain ja asetusten mukaisesti kuluisi vähintään 8minuuttia/potilas (yhdellä potilaalla voi olla monta lääkettä). 20 reseptin uusimiseen kuluisi siis yli 2 tuntia. Todellisuudessa lääkärin työpäivästä on varattu tähän yleisesti 0-30minuuttia.

Yllä kuvattu prosessi toteutuu lain ja asetusten mukaan erittäin harvoin, jos koskaan ainakaan potilaan suullisen luvan osalta. Niinpä lääkärit rikkovat lakia. Asia on sinänsä tiedossa, kysymys on resurssipulasta, mutta seuraamuksista vaietaan. Valvova viranomainenkin (Valvira) sanoo, että kiire ei ole pätevä selitys virheen sattuessa. ”Kiirettä lääkärillä ei ole niin paljoa, etteikö hän ennättäisi arvioida mitä potilaalle tekee.” Ei saisi olla. Mutta kun on. Reseptien uusimiseenkin pitäisi varata sellaiset resurssit, että kiireen aiheuttamat virheet saadaan minimoitua ja potilaat turvallisesti hoidettua. Vaihtoehto on kutsua kaikki reseptiä tarvitsevat potilaat vastaanotolle. 

 

Joko olisi aika tehdä ryhtiliike? Joko lakeja täytyy ryhtyä noudattamaan tai niitä täytyy muuttaa. Järjestelmässä on paljon kohtia, jotka tekevät mm tästä reseptinuusintaprosessista aivan liian hitaan. Potilasturvallisuuden vaarantuminen ei ole hyväksyttävä kiireen ”lieveilmiö”, lääkärin omasta lainsuojattomuudesta puhumattakaan. Väitän, että jos eräänä syksyisenä maanantaina kollegat ryhtyvät uusimaan reseptejä lain ja asetuksen mukaan, keskiviikkoon mennessä useat terveysasemat ja poliklinikat olisivat kaaoksessa ja suuri osa potilaista jäisi silti ilman lääkkeitään.