Milloin faktat menivät pois muodista?

Ahdistun nykyään yhä useammin uutisista ja lehtijutuista. Donald Trumpin ”vaihtoehtoisille totuuksille” naureskeltiin täällä USA:n presidentinvaalikampanjan aikana. Ilmiö on valitettavasti jossain määrin rantautunut myös meille ja jopa perinteisiin uutistaloihin kuten Yleisradioon ja Helsingin Sanomiin. Itse lääkärinä kiinnitän huomiota terveysuutisointiin ja sen virheellisyyksiin, mutta ilmiö on todennäköisesti laajempi. Milloin faktat ja puolueettomuus menivät pois muodista?

”Kahvi tappaa” ja ”kahvi suojaa syövältä” voivat esiintyä otsikoissa samalla viikolla.  Näissä HALOO -jutuissa esitellään yksittäisen tutkimuksen tuloksia ilman asiantuntijan arviota. Maallikot hämmentyvät. Pitääkö juoda kahvia vai eikö saa juoda kahvia? Yleinen maailman epävarmuus todennäköisesti ruokkii tällaista yksinkertaistamista – ihmisellä on taipumus hakea helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Oman elämän hallinnan tunne voi parantua keskittymällä johonkin kapeaan sektoriin kuten ruokavalioon.

Toinen yleistynyt ilmiö on TASAPUOLISUUSHARHA –jutut, joissa esiin marssitetaan ”asiantuntijoita”, jotka eivät todellisuudessa ole muuta kuin oman elämänsä asiantuntijoita (katso Dunning-Kruger –efekti). Tyyppiesimerkkinä tälle on keskusteluohjelma, jossa vaikkapa syövän hoidosta on keskustelemassa kokemusasiantuntija/vaihtoehtohoitojen kannattaja ja syöpätutkija. Keskustelussa osapuolten näkemykset esitetään samanarvoisina, vaikka ne eivät sitä ole. Englanniksi ilmiö on ”false balance” eli tasapuolisuusharha, ja tämä on erityisesti terveyskeskustelun valitettava nykysuuntaus. Syntyy vaikutelma kahdesta keskenään riitelevästä näkemyksestä ja tämä hämmentää kansalaisia. Todellisuudessa asetelma on sama kuin kiisteltäisiin siitä, onko hampailla limsapullon avaaminen parempi kuin pullonavaajalla. Se, että joku jossain on siinä onnistunut, ei tee siitä yhtä pätevää, kaikille suositeltavaa menetelmää.

Erityisesti terveysasioista kaikilla tuntuu olevan vankka mielipide. Tottakai, onhan jokaisella terveyteen  arkinen kosketuspinta. Vertaan itse keskustelua monesti tekniikan maailmaan, josta en ymmärrä juuri mitään. On minullakin kokemusta auton moottoreista (monesta eri autosta!) ja mielipide siitä, kuinka se toimii kaupunkiajossa. Osallistunko keskusteluun moottoreiden kehittämisestä ja ominaisuuksista? En, paitsi kuunteluoppilaana, jos paikalla on todellinen osaaja.

Mikä tässä sitten ahdistaa? Sosiaalisen median ja keltaisen lehdistön lisäksi myös luotettavina pidetyt mediat (esim YLE ja HS) ovat osittain menneet mukaan tähän hörhöilyyn. Mistä meidän oletetaan enää saavan ns oikeaa, puolueetonta tietoa? Asiantuntijat loistavat poissaolollaan, tiede on tylsää. Moni asiantuntija ei suostu haastateltavaksi, kun tajuaa tehtävän mahdottomuuden tai epäilee omaa pätevyyttään aiheettomasti. Asiantuntijoita itseään voi siis myös syyttää: on rohkaistuttava ottamaan kantaa ja ennen kaikkea puhumaan ymmärrettävästi – pelattava annetuilla säännöillä. Syytä median toiminnalle voi vain arvailla - tietoista huomiohakuisuutta vai toimittajien resurssipulaa?

Suuren yleisön toivoisi pitävän mielessään, että totuus on oikeasti usein monimutkainen ja melko tylsä, eikä sitä kukaan pimitä. Eri asia on, miten sen saisi näkyvästi ja ymmärrettävästi esille. Vastaus alun kahvikysymykseen? Kahvia voi normaalin, terveellisen ruokavalion osana juoda maltillisia, itselleen sopivia määriä, ellei sille ole terveydellistä estettä. Ei siitä uutista saa, mutta se on totta.