Sotesta 1: Miksi?
Tiedätkö sinä, miksi tätä
SoTe –uudistusta nyt veuhkataan tällaisella showlla? Mikä edes on sote? Miksi
äänenpainot nousevat, miksi aikataulu on kireä ja minkä ihmeen takia tämän
kuuluisi tavallista kansalaista kiinnostaa?
Kun puhutaan sotesta (eli
sosiaali- ja terveydenhuollosta) sen laajassa merkityksessä, puhutaan
käytännössä suurimmasta osasta ihmisen elämää. Näkyvä sote-järjestelmä kattaa mm.
neuvolat, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat, laboratoriot, sairaalat,
sosiaalitoimiston, työttömyysvakuutusjärjestelmän, sairauspäivärahajärjestelmän
ja työterveyshuollon. Välillisesti tähän kuuluvat lisäksi esim päiväkodit,
koulut, julkiset ruokailut ravitsemussuosituksineen, liikenneturvallisuus ja liikuntatoimi.
Rahaakin tässä palaa.
Raha. Totuus on, että vain
sillä on lopuksi merkitystä, sitä ei kannata kaunistella. Sosiaali- ja terveydenhuollon
menot (siis vain tämän näkyvän suoran järjestelmän) olivat v 2014 yhteensä noin
85 miljardia euroa. Isoja summia. Vertailuksi kerrottakoon, että tämä summa on
noin 40% Suomen valtion bruttokansantuotteesta. Valtion velkaa taas on noin 105
miljardia euroa tällä hetkellä – havainnollinen ja karu reaaliaikainan laskuri täällä. Elämme velaksi. Vaikka valtiontalous ja yksityishenkilöiden talous eivät ole
suoraan verrannollisia, on tästä ilmiöstä monella varmasti vankka mielipide.
Mitä tällä sote -rahalla
sitten saadaan tällä hetkellä? Nähdäkseni paljon hyvää, ja suomalaisten
luottamus esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon on edelleen korkealla. Yhä
enemmän kuuluu kuitenkin soraääniä ja me arjen työtä tekevät terveydenhuollon
ammattilaiset näemme karun totuuden päivittäisessä työssämme. Ihmiset eivät saa
apua ongelmiinsa tarpeeksi ajoissa. Avun saaminen vaatii joskus neljänkin eri ”luukun”
kautta asiointia. Byrokratiaa on valtavasti. Vuonna 2016 tieto ei kulje eri
yksiköiden välillä tarpeeksi tehokkaasti – voitteko kuvitella?! Kaikessa tässä
hukkaantuu aikaa, ja se taas maksaa.
Avun saaminen on tällä
hetkellä vahvasti asuinpaikkasidonnaista ja henkilön omasta osaamisesta kiinni.
Näin ei saisi olla. Jos kerran pidämme
kiinni hyvinvointiyhteiskunnan periaatteesta eli julkisin varoin tuotetuista
palveluista – niin kuin mielestäni oikein on – jotain täytyy tehdä.
Taloudellinen ahdinko ja
resurssipula ovat lisäksi johtaneet tilanteeseen, jossa terveydenhuolto on
siirtynyt sairaanhoidoksi ja pääosa resursseista palaa ”tulipalojen
sammuttamiseen”. Tällaisessa tilanteessa aidolle ennaltaehkäisevälle
toiminnalle ja terveyden vaalimiselle ei ole enää
aikoihin liiennyt tarpeeksi huomiota, toiminnan luovasta kehittämisestä
puhumattakaan. Tämä koskee ymmärtääkseni varsinkin sosiaalitoimea.
Terveys: Fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tila. Laajempi merkitys, kuin pelkkä vaivan tai sairauden puute. Voimavara, jonka avulla myös monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä ylipäänsä voivat toteutua. Terveys on inhimillinen perusarvo ja välttämätön sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle. –THL
Yllä oleva Terveyden– ja hyvinvoinnin
laitoksen määritelmä terveydestä on mielestäni hyvä tiivistelmä. Terveys on
inhimillinen arvo, jonka useimmat meistä asettavat arvoasteikollaan korkealle.
Terveyden menetys maksaa. Se maksaa suorina kuluina esimerkiksi vaivan
selvittelyt, hoidon ja sairauspäivärahat. Se maksaa välillisinä kuluina
tapauksesta riippuen työstä poissaolon aiheuttamat ansiotuloveromenetykset, sijaiskulut,
eläkemaksut, omaishoitajan työstä poissaolot, kuljetukset jne.
Suomen sosiaali- ja
terveydenhuollon nykyjärjestelmä on tullut tiensä päähän monestakin syystä.
Uudistus olisi pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin
ei silloinkaan. Rahat kerta kaikkiaan loppuvat, lisäksi systeemi on auttamatta
vanhanaikainen ja aivan liian pirstaloitunut.
Olennaisin asia on kuitenkin
ihminen, sinä ja minä. Miten ja mistä avun saa kun sitä tarvitsee? Saavatko
kaikki saman avun? Miten voitaisiin mahdollisimman hyvin ennalta ehkäistä
sairauksia ja vaivoja? Se olisi loppujen lopuksi kaikille inhimillisintä ja
myös edullisinta.
Tästä alkaa kirjoitussarja
työnimellä ”sotea rautalangasta”. Tavoite on avata nykytilannetta suhteessa
esillä olevaan uudistusehdotukseen arjen kautta, lääkärin silmälasein, tavallisen
kansalaisen näkökulmasta. Kritiikkiä, kommentteja ja omia kokemuksia otan
mieluusti vastaan. Voit myös esittää kysymyksen jostain itsellesi tärkeästä
näkökulmasta liittyen soteen. Jos en itse osaa vastata,
etsin viisaamman.
Kommentit
Lähetä kommentti