Kuntavaalien jälkeen

Toivo, yllätys, hämmennys, ilo, paniikki, nöyryys, hämmennys, kiitollisuus. Sunnuntai-illan jälkeen tuntemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Lahtelaiset äänestivät, ja tulin valituksi uuteen kaupunginvaltuustoon. Viisi päivää vaalitulosta sulateltuani pystyn jo ehkä esittämään jonkinlaisen pohdinnan aiheesta. 

259 ääntä on hurja tulos 5 vuotta Lahdessa asuneelle pienen budjetin kampanjan tehneelle ruuhkavuosia elävälle äidille, joka ei lähiön vanhempainyhdistystä lukuun ottamatta erityisemmin ole paikkakunnalla verkostoitunut, eikä ollut politiikassa mukana. Olen vilpittömän kiitollinen jokaisesta äänestä. Valtava luottamuksen osoitus. Erityisen kiitollinen, liikuttunutkin, olen pienen, mutta tehokkaan tukitiimini avusta kampanjoinnissa! Yksi parhaita henkilökohtaisia vaalivoittoja onkin nämä ihmissuhteet. Teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen. 

Olen myös kiitollinen kaikesta saamastani palautteesta. Kymmenet ihmiset ovat lähestyneet viestein antaakseen palautetta ja kannustaneet eteen päin. Monet näistä viesteistä ovat sisältäneet loppuhuomautuksen, etteivät esim puoluevalinnan takia aio minua kuitenkaan äänestää, mutta toivovat että tulen valituksi. Tällainen palaute on vähintään yhtä arvokasta kuin annetut äänet. Win-win! Vaalit ovat muuten vähän kuin urheilu: Vain tehdyt maalit lasketaan - pelitavasta tai tolppakilahduksista ei palkita.


Miksi sitten sain ääniä? Oman asuinalueen äänimäärään vaikutti varmasti tekemäni selvitystyö alueen lapsiperheiden hyväksi. Tarkkoja perusteluja voi tietysti kysyä vain äänestäneiltä, mutta palautteen perusteella uskon (ja toivon), että taustalla on pääosin 2 tekijää. Ensinnäkin, otin heti alkuun tavoitteekseni puhua asioista kansantajuisesti. Toisekseen, koulutuksenikin pohjalta olen taipuvainen faktapohjaiseen perusteltuun argumentointiin, “mutulla” tai ideologioilla ei paljon ole sijaa lääkärin päässä. Keskustelen mielelläni aivan kaikesta, ja erityisesti haluan haastavaakin keskustelua asioiden tilasta. Minulla ei ole mitään tarvetta haukkua ketään. Vaadin kuitenkin (ja tulen vaatimaan tulevaa valtuustoa ja virkamiehiäkin) perustelemaan näkemyksen tosiasioilla, mieluiten mitattavissa olevilla. Ja lupaan, että lahtelaiset kuulevat jatkossakin politiikasta selkokielellä.

Olen tottunut tekemään yhteistyössä asioita ja ottamaan kaikki huomioon. Neuvottelen työkseni - joko potilaiden tai asiakasorganisaatioiden edustajien kanssa. Yksin ei saa mitään aikaiseksi. Vaadin tekemisen meininkiä ja asioihin puuttumista. Eräs palaute lämmitti kampanjan aikana mieltäni erityisesti: “Oot sä kyllä tosi tiukka, muttet yhtään ärsyttävä.” Ehkä yksi kauneimpia saamiani palautteita. 

Minä lähdin mukaan, koska olen huolissani siitä, millainen Lahti (ja Suomi) lapsillemme jää. Lapsia on pian kolme, kuopuksen on arvioitu saapuvan keskikesän juhlana valtuustokauden alkajaisiksi. Tuleeko tästä 4-vuotisesta jaksosta raskas? Kyllä. Tilasinko helppoa? En. Laulussa kaiken takana on nainen, nyt se on mies. Kiitos miehelleni tuesta, sparrauksesta ja avusta. Myös lastemme isovanhemmat ovat kokeneet tavoitteeni aivan yhtä tärkeiksi, ja lupautuneet olemaan apuna, jotta voin osallistua politiikkaan - valtava kiitos heillekin jo nyt! 

Muistutan jälleen: Laittakaa palautetta, kysykää, kommentoikaa ja keskustelkaa. Odotan innolla ja mielenkiinnolla työskentelyä uudessa valtuustossa yhteistyössä muiden kuntalaisten luottamuksen ansainneiden kanssa. Toivottavasti asiat etenevät hyvään suuntaan. Politiikka on meitä ihmisiä varten.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka vastaa nuorten hyvinvoinnista?

Ilmainen varhaiskasvatus ja realiteetit

Sotesta 7: Hoidon jatkuvuus