Hyvin voidaan.

Olen yrittänyt nyt kuukauden kirjoittaa perusterveydenhuollosta. Ja tekstiä on kyllä tullut, sitä on ehkä neljän blogitekstin verran. Tiedättekö, kun jollekin läheiselle on tärkeää, tunnepitoista asiaa? On niin paljon sanottavaa, että pelottaa ettei sitä saa loogisesti sanottua. Silloin on joskus parasta kirjoittaa. Aloitan siis kevyesti kirjeellä. Rakas terveyskeskus, Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun olemme viimeksi viettäneet aikaa yhdessä. Seuraan kyllä tiiviisti mitä Sinulle kuuluu. Osa terveyskeskuksista toimii hyvin, mutta harmillisen paljon kuulen muuta. Olen Sinusta ja kavereistasi huolissani, sillä te olette julkisen terveydenhuollon kivijalka. Muistan ensimmäiset käyntini terveyskeskuksessa opiskeluaikana hyvin. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Kokonaiset suvut saman lääkärin potilaina – mikä hiljaisen tiedon määrä! Sille ei Kanta-arkistossa ole paikkaa. Työhönsä sitoutuneet, hiljaisesti potilaiden parhaaksi puurtavat kollegat huolehtivat aidosti

Oli ajatus aloittaa sote-paketin purku kivijalasta eli perusterveydenhuollosta ja yleislääkäreistä. Uutisvirtaan pukkaa kuitenkin juttua paikallisista ensihoitosäästöistä, niinpä mennään takaperin puuhun ja aloitetaan jäävuoren huipusta. Ja vaikka parhaani tein tiivistämisessä, ei tästä tämän lyhyempää saanut. Ensihoito, sairaalan tai hoitolaitosten ulkopuolella tapahtuva hoito, on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Historiassa ambulanssi oli yhtä kuin sairaankuljetus, joka pääosin ”load and go” eli ”lastaa ja kuskaa” –periaatteella kuljetti sairaita kohti hoitopaikkaa. Vähitellen ambulansseihin saatiin lisää välineistöä ja varsinainen ensihoito alkoi kehittyä. Nykyään, lain ja asetuksen mukaan, ensihoidon periaate on usein nimenomaan ensi hoitoa, jossa kantava ajatus onkin ”stay and play” eli ”jää ja pelaa”. Kyse on useamman toimijatahon muodostamasta hoitoketjusta. Ensihoidon järjestämisvastuu oli ennen kunnilla, mutta nykyään sairaanhoitopiireillä, tulevassa sotessa m

Tiedätkö sinä, miksi tätä SoTe –uudistusta nyt veuhkataan tällaisella showlla? Mikä edes on sote? Miksi äänenpainot nousevat, miksi aikataulu on kireä ja minkä ihmeen takia tämän kuuluisi tavallista kansalaista kiinnostaa? Kun puhutaan sotesta (eli sosiaali- ja terveydenhuollosta) sen laajassa merkityksessä, puhutaan käytännössä suurimmasta osasta ihmisen elämää. Näkyvä sote-järjestelmä kattaa mm. neuvolat, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat, laboratoriot, sairaalat, sosiaalitoimiston, työttömyysvakuutusjärjestelmän, sairauspäivärahajärjestelmän ja työterveyshuollon. Välillisesti tähän kuuluvat lisäksi esim päiväkodit, koulut, julkiset ruokailut ravitsemussuosituksineen, liikenneturvallisuus ja liikuntatoimi. Rahaakin tässä palaa. Raha. Totuus on, että vain sillä on lopuksi merkitystä, sitä ei kannata kaunistella. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot (siis vain tämän näkyvän suoran järjestelmän) olivat v 2014 yhteensä noin 85 miljardia euroa. Isoja summia. Vertailuksi ke

Valintani lähteä ehdolle Keskustan riveistä on herättänyt ihmetystä erityisesti uudella kotiseudullani Päijät-Hämeessä. Minun on oletettu olevan Kokoomuksen ehdokas. Minua pidempään tunteneet eivät ole yllättyneet. Olen kotoisin Kristiinankaupungista ja kouluikäni olen asunut Kuortaneella . Äitini on ollut mukana kunnallispolitiikassa keskustalaisena ja keskustalainen ajattelu onkin minulle tuttua. Jos perintötekijöiden perusteella puolue valittaisiin, voisin kai olla myös demareiden listalla – edesmennyt isoäitini on SDP:n kunniajäsen. Henkilökohtaisesti, omalla asiallani, voisin hyvin olla oikealla laidalla. En allekirjoita minkään puolueen puolueohjelmia sellaisinaan ja varsinkaan viimeaikaisia linjauksia. Joka puolueella on tärkeitä pointteja, joka puolueella on asioita, joista olen eri mieltä. Nyt ollaan vuodessa 2016, maailma ei ole mustavalkoinen. Yleisesti kaikki on hyvin, hyvinvointiyhteiskunta porskuttaa ja ihmiset elävät pidempään kuin koskaan. On julkinen terveydenhoi

” Eikö sulla riitä pikkulapsiarjessa tarpeeksi hommaa?” ”Lähde, lähde ihmeessä!” ”Ihanaa, kun joku jaksaa meidänkin perheen puolesta hoitaa asioita.” Olen seurannut sote (sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus) –keskustelua mediasta viimeiset pari vuotta vähän etäältä. Todennut, että odotellaan. Kevättalvella alkoi huoli kaihertaa mieltä: Mitä ne aikovat minun ammatilleni ja työkentälleni tehdä? Minkälainen yhteiskunta lapsillemme jää? Kuka huolehtii yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa palveluverkostossa siitä, että myös vanhat ja väsyneet tietävät, mistä avun saa?  Sitten kesällä tuli turhautuminen oman kotikaupunkimme poliittiseen ilmapiiriin. Kysyimme, vaan emme saaneet vastauksia. Tuli vaikutelma, että kuntalaisen mielipiteellä ei ole merkitystä. Lääkäriliiton blogi elokuussa sysäsi prosessin todella liikkeelle. Piiriylilääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri Sami Heistaro pitää kirjoituksessaan kriittisen tärkeänä, että kunnissa on soten siirtymäkaudella päätöksent